Nyt wiguttaa! Wigwamin vanhat herrat pistivät peliin yli kaksi ja puoli tuntia aistikasta progea. Tabascon sali oli jälleen lähes täynnä… Jazz Barinkin kantaväestö oli raahautunut paikalle runsaslukuisena :)
Vasta puolen yön jälkeen keikan aloittaneessa Friend From the Fields -biisissä olin kuulevinani pientä hapuilua, mutta varsin pian keikka alkoi toimia ns. kybällä. Soundit olivat hyvät - teknisesti vaikeana keikkapaikkana joskus pidetty A-sali alkaa näköjään pikkuhiljaa olla äänimiehillä hanskassa.
Psykedeelisimmistä jaksoista vastasi Esa Kotilainen, jonka soolot olivat moogin juhlaa alusta loppuun. Ständi täristen mies pisti vanhojen biisien sooloihin melkoisia fiiliksiä.
Pekka Rechardtin soolot olivat enimmäkseen perinteisempiä rock-kitarismin suuntaan kallistuvia bluesrevityksiä, mutta hyvällä maulla ja raivolla vedettyjä.
Coverbändeistä saa parhaimmillaan erittäin antoisia kuuntelukokemuksia. Tämän todisti Nimismies, joka antoi vanhalle Police-matskulle arvoisensa kohtelun.
Biisivalinnat ja soundimaailma olivat erittäin onnistuneita. Laulaja Juha Salosen Sting-ääni on lähes autenttinen, ja muutkin jäsenet (Sami Varvikko - bs, Pekka Nättinen - gtr, Osmo Blomqvist - drs) rekonstruoivat omat osastonsa 99-prosenttisesti.
XL, DJ Bunuel ja Avanto päättivät kevätkiertueensa Jyväskylän Tanssisali Lutakkoon 31.3. Illan aloitti Avannon parikymmenminuuttinen elektro-spektaakkeli, joka ainakin naapuripöydissä sai aika ristiriitaisen vastaanoton… Homma toimi kuitenkin aika vakuuttavasti, ja Avannon aikaansaama äänivalli oli mielenkiintoista kuunneltavaa (mukana myös theremin).
Rockjazz kuulosti voivan hyvin Jarmo Saaren ja Arttu Takalon XL-bändissä. Vuosien aikana efektien ja sämplejen käyttö on lisännyt bändin mielenkiintoa - viisi miestä sai luotua todella laajoja ja monipuolisia äänimassoja. Perinteen merkitystä ei kuitenkaan ole päästetty unohtumaan: esim. yksi Pekka Pohjolan biisi sai verevän käsittelyn. Soittotaidon lisäksi orkesterin tyylitaju on huomattavan hyvä! Sooloissa ei sorruttu kertaakaan tylsiin asteikko- tai arpeggiojuoksutuksiin, vaan tilaa annettiin hienoille temaattisille kehittelyille. Lisäksi: Takalon spiikit olivat jälleen kerran omaa luokkaansa.