Festarit Jazz

Ylläs Jazz Blues 2002

Ylläksen kauniissa ja jylhissä maisemissa seitsemättä kertaa järjestetty Ylläs Jazz Blues tarjosi mukavan läpileikkauksen suomalaisen jazzin tämänhetkisistä kärkinimistä.

Festivaali oli kaikin puolin mukava kokemus. Jos hakemalla lähtee jotain negatiivista hakemaan, niin kiinnostavaa ohjelmistoa oli paljon, mutta aikaa niin vähän – monia kiinnostavia akteja oli pakko jättää väliin. Seuraavassa kuitenkin muutamia huomiota kairan keskeltä…

Perjantai

Maamme funk jazzin toivo Groove Convention tarjoili keitostaan Äkäshotellissa. Bändi soitti varsin aikaisin, alkaen klo 20. Hotellin suureen tanssisaliin olisi tuossa vaiheessa iltaa mahtunut ehkä enemmänkin yleisöä, mutta paikalla olleet saivat kuulla varmalla ja virtuoosimaisella otteella soitettua rytmimusiikkia.

Groove Convention toimii edelleen kuin kone – ehkä jopa niin, että pientä rosoisuutta olisi toivonyt mukaan inhimillisyyttä tuomaan. Hieno keikka joka tapauksessa – uuden Butter-levyn (joka julkaistiin festareila) biisit herättelivät ostohaluja…

Joona Toivanen Trio Hotelli Ylläskaltiossa vei tunnelmaa hieman seesteisempään muttei lainkaan vähemmän intensiivisempään suuntaan. Totutun tyylikästä pianojazzia – alttofonisti Henri Haapakoski oli vierailevana tähtenä ja hänen ilmeikäs soittonsa toikin esim. vanhaan tuttuun Kantele-biisiin oivallista lisää.

U-Street All Stars Ylläshuminassa oli ikään kuin jonkinasteinen kombinaatio kahdesta edellisestä. Bändin soitannassa kuului sekä jazzahtavia että groove-sävyjä. Mika Lassyn (t sax), Markus Holkon (a sax) ja Teemu Viinikaisen (gtr) yhteissoitto kuulosti omaperäiseltä ja tuoreelta.

Lauantai

Jazz Voices on Suomalaisessa konservatoriossa toimivan Voices-lauluryhmän jazzosasto. Bändin setti Seita-hotellissa oli varsin monipuolinen ulottuen harmonisesta umpijazz-laulannasta aina vapaaseen äänimaisemointiin. Toivottavasti ryhmä saa paljon keikkoja alle, niin lisääntyvän varmuuden myötä kuunteleva yleisö saisi vieläkin suuremman jazz-nautinnon.

Burn! Ylläshuminassa jatkeli Groove Conventionin viitoittamalla tiellä, tosin ehkä hieman vapaammin vellovassa ympäristössä. Manu Dunkelin sooloilu ilahdutti jälleen kerran – mutta mikäpä on vedellessä Levannon ja kumppaneiden alustaman tiukan kompin kanssa.

Huminassa jatkoi Joonatan Rautio Presence. Bändin ulosannissa oli jotain muista poikkeavaa positiivisessa mielessä. Basisti Ape Anttila analysoi illemmalla syyn mahdollisesti olevan oman ikääntymisensä mukanaan tuomassa erovaisuudessa soittaessa nuorten kavereiden kanssa. Tiedä hänestä, mutta silti Presencen keikka jäi mieleen pitkälle hiottuna ja monivivahteisena vetona. Bändi on aloittaa Jazz-liiton kiertueen 6.2. , joten sitä kannattanee käydä kuuntelemassa suosikkikeikkapaikallasi.

Mainio menomusaorkesteri Souldiers oli yksi lauantai-illan viimeisistä esiintyjistä. Aivan 100% naisedustukseen ei tällä kertaa päästy, koska mukana oli pari miestuuraajaa (jotka kuitenkin laulaja Johanna Förstin mukaan haluaisivat olla naisia :). Keikalla kuultiin eloisasti tulkittuna vanhaa mustaa discoa, soulia ja groovea. Bändi irroitti jäykähkön tuntuisen yleisön jopa tanssimaankin.

Sunnuntai

¡Otra Vez! soitti festivaalin päätöskonsertissa Ylläskaltiossa – hieno päätös hienolle festivaalille. Musiikissa ja sen tulkinnassa oli jälleen mahtava määrä nyansseja ja vivahteita.

Samalla kyydillä takaisin etelään matkannut orkesteri koekuuntelutti tulevan levyn materiaalia. Bussin vähemmän hifistä äänentoistosysteemistä huolimatta kuulosti siltä, että Otran tunteikas ja dynaaminen bändiklangi oli saatu menestyksekkäästi narulle.

Lopuksi Lähettämö kiittaa Ylläs Jazz & Bluesia hienosta festarista, Jyzz ry:tä kyydistä ja kämpästä, Juhaa oven avauksesta ja äänistä, ruotsin ja saksan opettajatarta toimivista kuljetuksista, Yöpuun henkilökuntaa maistuvasta poronkäristyksestä sekä Luigia ja Angelicaa hauskasta ajatusleikistä.

Pistä jakoon:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on StumbleUpon