Kari Ikonen toi muassaan Jyväskylään Karikko-yhtyeensä. Kokoonpano (Ikonen - pno/moog, Sonny Heinilä - sax, Jarkko Hakala - trp/flg/moog, Toni Elgland - bs, Mika Kallio - drs) esitti pari settiä Ikosen uusia sävellyksiä.
Yhtye toi Jazz Barin lavalle taidokasta, modernistista ja skandinaavisen kuuloista jazzia, josta löytyi myös urbaaneja sävyjä. Ikosen tuotanto on kuulosti kehittyneen aiempaa selkeämpään, pelkistetympään suuntaan - kuitenkaan muuttumatta tylsäksi tai yllätyksettömäksi. Biisien rakenteissa oli mukavia uusia koukkuja, ja hyvin sovitetut osuudet jättivät myös solisteille tilaa. Hedelmällisiä jännitteitä syntyi esimerkiksi Heinilän kuulaan sopraanofonisoundin ja Hakalan laid-back -tyylisen flyygelitorvismin välille.
MIelenkiintoinen lisä keikkaan oli uuden Neptunus-kappaleen kantaesitys, jossa vierailevana sellistinä oli Kalle Kangas. Neptunus poikkesi jonkin verran muusta materiaalista uiden nimensä mukaisesti synkissä sävelmerten syvyyksissä.
Ikosen puffiin uudesta levystään (”jos ei osta tätä levyä, on tyhmä”) on tämän keikan perusteella helppo yhtyä.
Varma kevään merkki Jyväskylässä eli XL:n keikka havaittiin Tanssisali Lutakossa äskettäin. Mukana oli myös Avanto-spektaakkeli. Avannon osuus oli varsin monivivahteinen - konemaailmallisen äänimaalailun saattoi keskeyttää tuonelan ölinää muistuttava versio Also Spracht Zarathustrasta, akustisella viululla soitettu Bach tai Stevie Ray Vaughanin riffi taustalooppina. Vierailevat tähdet Marzi Nyman, Pekka Kuusisto ja Tatu Ferchen huolehtivat siitä, että ainakin tarjonta pysyi monipuolisena. Avanto on perinteisesti jakanut yleisön mielipiteet kahtia, ja niin kävi tälläkin kertaa. Mielipiteet vaihtelivat painokelvottomasta suu vaahdossa hehkuttamiseen, mikä on tietenkin jo sinänsä positiivista. Thereminin soittoakin on aina kiva kuunnella, ja tässä jalossa taidossa alkaa Jarmo Saari varmaankin jo olla kansallista huipputasoa.
XL luotti omassa aktissaan ehkä hieman perinteisempiin keinoihin, kuten esimerkiksi selkeämpiin biiseihin… Bändihän on kautta aikojen miellyttänyt ainakin omaa korvaani nimenomaan taidokkailla ja loppuun asti hiotuilla sävellyksillä, ja tällä linjalla oli taas menty antoisasti eteenpäin. Myös valot ja hyvät soundit vetivät keikka-elämystä kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Tällä tiellä taitaa kuitenkin piillä myös vaara, että materiaali ei sinänsä herätä huikeita tuntoja, vaan jää tasapaksuhkoksi.
Siitä ei tosin ainakaan vielä ole pelkoa, sillä esimerkiksi Hitta någon att tycka om, Sir Real ja Surreal -biisit kuulostivat varsin tuoreilta ja innovatiivisilta. On jopa vaikea verrata uutta materiaalia mihinkään - siinäpä tunne jonka otan ilolla pitkästä aikaa vastaan.
XL:n webbisivuja muuten näköjään julkistellaan osoitteessa xlfinland.com.
Tommi Lindell Äänekoskella? Ei niin outoa miltä kuulostaa - mainion viihderyhmä Duo Tornadon 10-vuotisbileissä esiintynyt Lindell hauskuutti yleisöä toimivilla ja hyvää musiikillista huumoria sisältäneillä koneversioilla klassikkokappaleista (Purplen Highway Starista Levottoman tuhkimon kautta Taikahuilun Yön Kuningattaren aariaan).
Lukuisten eri taiteilijoiden sävelkansioista löytyi mukavia yllätyksiä, jotka konemuotoon väännettyinä pitivät yllä pääosin mielenkiintoista show’ta. Lindell itse esiintyi pukeutuneena ilmeisesti roudausteipistä valmistettuun frakkiin, joten myös näyttävyys oli otettu huomioon.