Legendaarinen rockjazzryhmä Larry Benson Ensemble palasi Baarin lavalle muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Antti Sunellin ja Antti Heermannin luotsaama joukkio luottaa edelleen pitkiin sooloihin, kauniisiin melodioihin ja rytmisiin koukkuihin unohtamatta myöskään tylyjä konemaisia äänimaisemia ja hälyä.
Heermann ja Sunell pääsivät sooloissaan usein varsin korkeisiin sfääreihin - ilmeisesti keikalla oli kavereille myös terapeuttinen funktio. Rytmiryhmässä Tapio Leppänen (bs) ja Antti Kujanpää hoitivat osastonsa perusrutiinilla, ja Juha Salosen rumpalointia tarkkaili SuKon raati, koska kyseessä oli samalla hänen loppututkintokeikkansa.
Monipuolinen ilta kaikenkaikkiaan, vaikka setti oli vain reilun tunnin mittainen. Toivotaan, että jotain jäi vielä soittamattakin, ja orkesteri palaa lauteille ja levylautasille mahdollisimman pian.
Jazz Barin lavalla vieraili suomalaisen jazzin uutta aaltoa nostattava Gnomus. Yhtyeen jäsenet ovat tuttuja monista muista yhteyksistä (Esa Onttonen gtr, Kari Ikonen keys, Mika Kallio drs), mutta illalla kuultu musiikki sen sijaan ei.
Gnomuksen tyyli yhdistelee avantgardea, free jazzia ja kosmisia äänimaisemia hitaasti eteenpäin velloviksi äänimassoiksi, mutta myös muutamia tonaalisuuden ituja oli kuultavissa. Musiikillinen kehittely kuulosti loogiselta ja intensiiviseltä, vaikka yhtye soitti kahden settinsä aikana vain kolme biisiä. Gnomuksen musiikillisen tekstuurin muokkaamisen tai muokkautumisen seuraaminen oli tämän illan antoisin puoli - kliseitä välttelevät gnoomikot kun jättivät varsinaisen sooloilun melko vähälle.
Eräs vuoden tähän mennessä kiinnostavimmista keikoista koettiin perjantaina Jumo-jazzklubilla, kun amerikkalaiskitaristi Wayne Krantz saapui lämmittelemään pian alkavaa euroopankiertuettaan varten. Krantzin vakituisen taustajoukon sijaan kompista vastasivat Timo Hirvonen bassossa ja Jukkis Uotila rummuissa.
Krantzin soitanta kuulosti pääasiassa häneltä itseltään - soolot olivat tosin vähemmässä kuin 90-luvulla ilmestyneillä levytyksillä, ja moninaisuus ja hitaahko kehittely koko bändin voimin oli keikan pääosassa. Krantzin omaperäisistä soinnutuksista ja biisien rujonkaruista yleistunnelmista syntyi kuitenkin illan mittaan intensiivinen kokonaisuus.
Sooloissaan Krantz käytti paljon wahwahia ja uskomattoman kuuloista Moogerfooger-laatikkoa vaihtelevin tuloksin. Parhaimmillaan musiikki kuitenkin taisi olla puolitempoisissa maukkaan kuuloisissa funkia, rockia ja jazziakin sekoittavissa biiseissä. Toimiva rytmiryhmäkin tuntui mainitunlaisen materiaalin tulkitsemisesta eniten nauttivan.
Seuraavaksi Krantz soittaa Puolassa - tämä ja paljon muutakin aiheeseen liittyvää selviää waynekrantz.comista.