Jazz

Jazz Barin juhlaviikon bändit

Jazz Barin sisäänajo alkaa olla pulkassa – neljä bändiä neljässä illassa oli lähes festaritahtia, mutta kun kerran laadukasta tarjontaa on yllin kyllin, niin eihän poissakaan malta pysyä. Kaksi kolmasosaa Toivas-triosta jatkoi tiistaina, kun lavalle astui Louhimo. Olavi Louhivuoren (drs) ja Tapani Toivasen (bs) lisäksi kokoonpanon sointiin olivat vaikuttamassa Tommi Karhusaari (kbds), Henri Haapakoski (sax, fl) ja Kalevi Louhivuori (trp, flgh). Louhimon setissä varsinkin rauhalliset chill out -tyyppiset sävellykset toimivat hienosti, ja lähes eteerisen helposti kulkevien komppien kera saikin kuulla hyvin perustellun kuuloisia sooloja.

Keskiviikkona vaihdettiin vokaalijazziin – JimJamMurMurin (Jenny Robson, Mirja Mäkelä, Miia Simanainen, Johanna Iivanainen – voc) ohjelmisto koostui sekä vanhoista ikälopuista standardeista että bändin omista sävellyksistä. Keikasta jäi hieman kaksipuoleinen kuva: standardibiisejä ei olisi jaksanut kuunnella, koska ryhmällä on potentiaalia paljon enempäänkin, kuten modernimpaa otetta sisältäneet omat sävellykset osoittivat. Onneksi sovituksistä löytyi siellä täällä pieniä koukkuja, ja kyllähän näiden huippujazzlaulajien neliääniharmoniat olivat kaunista kuultavaa.

Kansainvälistäkin mainetta sävellyksillään viime aikoina niittäneen Kari Ikosen Karikko -yhtye levitteli tavoilleen uskollisesti kuulijan eteen laajan sointimaton, joka ulottui cool jazz -pastissoinnista 70-luvun fuusiokuvioiden kautta Ikosen omiin, kuulijaa positiivisella tavalla hämmentäviin moderneihin sfääreihin. Poikkeukselliset biisit vaativat persoonallisia solisteja, ja niitä onneksi orkesterissa riittää: esim. Jarkko Hakolan pelkistetty ja tyylikäs flyygelitorvismi, Tony Elglandin bassottelu, Osmo Ikosen harkitun täydentävä sellonsoitto sekä Mika Kallion omankuuloinen rumpukieli tekivät keikasta elämyksellisen. Karikon musiikki kokonaisuudessaan on kuin sivistyneesti kieroutunutta satiiria, joka analysoi terävästi ja elää mukana nykyajassa. Vakiokokoonpanosta puuttunutta Sonny Heinilää kävi onnistuneesti paikkaamassa Henri Haapakoski, jonka soitanta lähti Karikon matkassa tiistain Louhimo-keikkaa revittelevämpään suuntaan.

Perjantain missattu Myöhän keikka jäi harmittamaan, mutta ei auta – saavuin paikalle aivan liian myöhään.

Pistä jakoon:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on StumbleUpon