Englannin lahja raskaalle rytmimusiikille eli Iron Maiden soitti 6. ja 7.7. Hartwall Areenalla pari loppuunmyytyä keikkaa. Itse selvisin paikalle jälkimmäiselle – olikin jo aika todistaa bändi livenä n. parinkymmenen vuoden diggailun jälkeen.
Omasta näkökulmastani warm up Mastodon aloitti liian aikaisin, joten se jäi huomiotta. Ympyrä sulkeutui onneksi mukavasti, koska muistaakseni Live After Death saattoi olla ensimmäinen kuulemani Maiden-äänite, ja Early Days -hengessä vedetty keikka sisälsi biisejä vain neljältä ensimmäiseltä studiolevyltä. Vuoden -85 livetupla tulikin monesti mieleen, koska biisivalinnoissa oli paljon yhtäläisyyksiä, ja bändin railakas soitto toimi yhtälailla kuin nuorempanakin.
Bruce Dickinson huudatti kuitenkin Long Beachin sijaan eilen Helsinkiä, mutta meininki oli joka tapauksessa ykköstasoa. Bändin livesoitto on rutinoituneen varmaa, kuulostamatta tympääntyneeltä, ja Dickinson jaksoi hyväkuntoisena poukkoilla ympäri lavaa koko vajaa parituntisen vedon ajan. Yhtyeen muutkin maneerit tulivat käytettyä – kitaristit Dave Murray ja Adrian Smith lähinnä astelivat 4 askeleen kaistaansa eteen- ja taaksepäin, Steve Harris soitti jalka monitorilla ja Janick Gers (joka valitettavasti vaan saa näköjään bändissä jatkaa) esitteli huolella harjoiteltuja kitaranpyörittely- ja heittelytaitojaan. Biisiklassikko seurasi toistaan – Hallowed Be Thy Name, Die With Your Boots On, The Trooper, Phantom Of The Opera, Iron Maiden, Running Free, Run To The Hills ja niin edelleen.
Mainio heavy-iltaman tarjosi siis Iron Maiden. Nyt tarjoutuu myös hyvä tilaisuus tarkistaa bändin kunto Ruotsinmaalla, kun TV2 näyttää Ullevin keikan la 9.7. klo 23.45.