Jazz

Jazzia Istanbulissa

Pieni lomaretkeni suuntautui tänä vuonna Istanbuliin, jossa mahtavien maisemien, historiallisten nähtävyyksien ynnä muiden lisäksi toimii eläväinen jazz-scene. Reissun ajalle oli tarjolla monenlaista kiinnostavaa: Telvin, Mike Stern, Group Passiflora, A Capella Boğaziçi ja monta muuta.

Laskelmoin, että etnistä jazzia kuulee kotimassa vähiten, joten valitsin listalle Telvinin ja Group Passifloran (sitäpaitsi Sterniä kuuntelin kolme vuotta sitten). Keikat olivat vieläpä eri paikoissa, joten samalla näkisi paikallista klubikulttuuria laajemmin. Telvin avasi pelin Jazz Cafe Istanbulissa. Kyseessä oli rakennuksen 2. ja 3. kerroksessa sijaitseva paikka, jossa kakkoskerros oli kokonaan baaria, ja 3.:ssa soitti bändi. Kitaristi Erkan Oğurin liidaama poppoo on kohtuullisen tunnettu, joten paikka oli tupaten täynnä ja fiilis katossa. Oğurin soitto olikin melkoista kuultavaa – bändin musiikissa yhdistyi turkkilainen perinnemusiikki kipakkaan 70-lukulaiseen fuusiotyyliin, ja Oğur leijaili melkoisissa sfääreissä soittaen välillä nauhatonta sähkökitaraa, välillä isokoppaista vanhaa Gibsoniaan. Varsinkin nauhattomalla soitetut mikrointervallit ja länsimaalaisen korvaan melkoisen oudot skaalat soundasivat mielettömän hyviltä, ja Telvinin musisointi jäi sen verran mieleen, että ostin heti levyn kotiinviemisiksi.

Nardis Jazz Club lienee Babylonin ohella Istanbulin tunnetuimpia jazzpaikkoja, mutta keskittyy tiukemmin alan musiikkiin. Tunnelmallisella pikkukujalla Galata-tornin juurella sijaitseva Nardis on pienempi kuin Jazz Cafe (tai vaikka kotoinen Jazz Bar), mutta sisätilan tiiliseinät loivat mahtavan tunnelman kuunnella hieman fuusiomusiikkia. Group Passifloraan oli jopa entuudestaan jonkinlainen yhtymäkohta – levyhyllystäni löytyi nimittäin fuusiobändi Laco Tayfan vanhahko levy, jossa soittaa rumpali Volkan Öktem. Passifloran anti tuntui aluksi pieneltä pettymykseltä Telvinin uskomattoman latauksen jälkeen, mutta hetken adaptoitumisella bändin latin-fuusio alkoi kuulostaa mukavalta. Öktemin virtuositeetti oli monessa kohtaa pääosassa, mutta myös kitaristi/huilistiakseli toimi joskus jopa uusia uria aukoen, ja bändin kesken vallitsi mukavannäköinen tervehenkinen kilpailu soittajien yrittäessä peitota edellinen solisti.

Kummankin orkesterin häpeilemättömästi sekoittamat oman perinnemusiikin elementit antoivat hienosti lisäpotkua näille keikoille. Lisäksi oli hieno huomata luottamus omaan materiaaliin – All Of Me:tä ei tarvinnut kuunnella, vaan omista biiseistä kasatut setit menivät loistavasti eteenpäin huikeisiin kliimakseihinsa.

Jos siis Turkissa päin liikut, tarkasta nämä!
· Jazz Cafe Istanbul
· Nardis
· Babylon
· Istanbul Jazz Festival

Pistä jakoon:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on StumbleUpon