Ben Granfeltia tulee aina lähdettyä kuuntelemaan kun tilaisuus on. Tällä kertaa se oli mukavassa rokkiympäristössä Red Neckissä.
Lavan reunat oli täynnä Engliä ja keikan alettua kaikin puolin pro-meininki niin Benillä kuin bändilläkin (Igi Kocanovic – gtr, Jari Heino – bs, Twist Twist Erkinharju – drs). Hyvillä soundeilla soivat niin White Room -osaston varmat coverit kuin omat biisitkin. Mukavana yllärinä tuli jopa Guitar Slingersiä, jossa Kocanovic lauloi liidit. Instrumentaalibiisejä oli tietysti paljon, ja Ben itse lauloi loput – tässä jotenkin homma jää minulla aina kiikastamaan. Joku sekopää räkä-ääninen, runsaasti soumänsippiä omaava tulkitsija voisi viedä bändin ilmaisua hieman vaarallisemmille vesille ja toisi kivaa vastapainoa Benin perusvarmaan rokkisoittoon.
Neckin lava on aika matala ja seisoskelin keikan alkupuolen edessä, ja jotenkin nyt vasta tajusin miten mielettömän alhaalla Twist Twist soittaa. Siinä nimittäin on polvi korkeammalla kuin virvelin pinta, ja mies möyrii menemään kunnon köyryasennossa. Eihän siinä tietysti mitään, tärkeintä että rummutus toimii – siinä suhteessa ei jäänyt valittamista!
Beni piti jättää kesken pois, koska halusin kuulla myös Popparissa soittavaa J. Leinoa, joka oli fiittaamassa Blues Liven pikkujouluissa. Se kannattikin, sillä Leinon rouhea tulkinta täydensi aiemmalta keikalta jääneen hienoisen tunnetyhjiön.