Ihan parasta Rock

Nine Inch Nails

Reptile-biisin aikana vallitsi vihreä värimaailma

Nine Inch Nailsin keikka oli jollain tavalla yksi tylyimmistä, joilla olen käynyt. Ei väkinäisesti opeteltuja suomenkielisiä fraaseja, bändiesittelyitä, tai miten kivaa on olla juuri Suomessa keikalla. Sen sijaan NIN luotti hyviin soundeihin, kikkailemattomaan esittämiseen ja hienoon visuaalisuuteen.

Jo Tension-kiertueelta tutut kellari/vankityrmäfiilistä luovat ristikkomaiset spotit – sinällään jo eräs keksiliäimmistä yksittäisistä valaistusratkaisuista – pään päällä leijuen bändi aloitteli The Copy Of A -biisillä. Hieman yllättäen tämä jäikin Come Back Hountedin lisäksi ainoaksi uuden levyn biiseistä illan setissä. Downward Spiralilta taas tuli peräti 6 biisiä.

Hand Covers Bruise -biisi jakoi jonkin verran mielipiteitä. Reznorin keyboardismi oli kuitenkin mielestäni aika hienoa, ja tuloksena oli eräänlaista abstraktia ääri-dubstepiä. Kokonaisfiilikseen vaikutti paljon myös hienot taustaprojisoinnit, jotka saivat muutenkin keikan aikana enemmän näkyvyyttä elektronispainotteisten biisien aikana. Enemmän bändisoittoa sisältäneet biisit mentiin normimmalla laser/spottivalo -toteutuksella.

Kaiken kaikkiaan keikalla oli huippusoundit, mahtavat valot, hyvä energia. Tai NIN:in tapauksessa se hyvä on jotain väkivaltaista, ahdistavaa ja tylyä. Mietin että tossa musassa ei ole kyllä juuri mitään kaunista. Jos jotain sinnepäin onkin, niin se on jotenkin ilkeää ja haurasta joka ihan kohta hajoaa.

Yleisö puolestaan näytti, että kun oikein on kova meininki, kaivetaan känny esiin ja aletaan kuvata. Katsooko joku myöhemmin oikeasti näitä täriseviä kännyvideoita tai salamalla otettuja kuvia, joissa näkyy vain edessäseisojien takaraivot?

Pistä jakoon:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on StumbleUpon