Festarit-osaston arkisto

Mainiolla Jyzzin porukalla tehtiin jälleen vuotuinen viikonloppureissu Ylläs Jazz Blues -festareille. Sama meno on jatkunut jo muutamia vuosia, ja YJB on aika mukava paikka kokea lyhyessä ajassa kelpo annos bändejä. Miljöö on etelän miehelle aina yhtä henkeäsalpaava, ja sympaattiset lappihenkiset ravitsemusliikkeet muuttuvat öisin kuumia rytmejä sykkiviksi noidankattiloiksi.

[Read more →]

Tampere Jazz Happening tapahtui viikonloppuna Hämeen sydämessä. Bill Frisell, Delirium ja U-Street All Stars pistivät lähtemään paikalle - saisihan ohessa kuulla myös muita varsin kiinnostavia kokoonpanoja. Pääsin paikalle vasta lauantaina, jolloin ohjelmisto taisi olla viikonlopun freemäisin. Satoko Fujii Quartetin sessio jäi hieman etäiseksi - ajoittaisia hienoja jaksoja ympäröi kuitenkin ainakin omaan makuuni hieman liian raskaspoljentoiset mättöjaksot, joissa ei musiikillista kehitystä ollut läsnä ihan niin paljon kuin huippuhetket olisivat antaneet ymmärtää.

Fujiin vakavahkohenkinen musisointi sai oivan jatkon saksalaisesta Doppelmoppelista, jonka setti oli raisua musiikki-ilottelua kahden vetopasuunan sekä akustisen ja sähkökitaran voimin. Ranskalaisen Ekovan aistikkaiden, etnahtavien teosten luomia vaikutelmia tehosti myös oma valomies. Visuaalinen lopputulos olikin melko näyttävä - välillä jopa itse pääasia tahtoi jäädä vähemmälle huomiolle. Tyylikäs bändi kuitenkin…

Bill Frisell Quintetin keikkaa varjosti hieman yhden jäsenen sairastuminen, jonka takia bändin sointimaailmaan jäi trumpetin mentävä aukko. Tyylilleen uskollisena Frisell kierrätti vanhoja “hittejään” (esim. Blues for Los Angeles) uudemman materiaalin seassa - soitto oli kuulaan kaunista kaikkine americana/country-sävyineen ja rouheine särösoundeineen. Miehen uraa jo pidemmän aikaa seuranneena tuli kyllä mieleen, että jollain lailla jazzimpi meininki olisi ehkä sittenkin enemmän paikallaan - ajoittain I-IV-V-IV-V -sointukulun tankkausta saattoi olla liikaa.

Delirium ja U-Street All Stars olivat lauteilla illan klubilla, joka oli keikoista letkein ja svengaavin. Yhtyeet sopivat hyvin samalle keikalle: Delirium rakensi intensiivistä jazziaan rujommalta ja eriskummallisemmalta puolelta kuin siistin ja vaivattoman oloisesti biisejään eteenpäin soljutteleva U-Street.

Huh! JKL Summer Jazz 2002 on onnellisesti ohi. Neljän päivän aikana n. 5500 jazzaajaa tungeksi klubeissa ja konserteissa. Hyvä meininki tapahtumassa jatkui edelleen, siitä kiitos loistaville artisteille ja auliisti yleisöä palvelleelle henkilökunnalle. Yleisö näytti nauttivan bändeistä ja tunnelmasta, eikä kriisitilanteita juuri ollut Farafinan laulusolistin sairastumista ja lentokone-ongelmia lukuunottamatta, josta syystä keikan aloitus hieman viivästyi.

Itse tuli kierrettyä lähes kaikki keikat kuvaamassa ja diggailemassa. Henkilökohtaisesti alan ilmeisesti kaivata musiikilta entistä enemmän yllätyksellisyyttä ja ennakkoluulottomuutta, sillä suurimmät sävärit irtosivat festarin kokeellisemmalta ja vapaammalta puolelta. Iro Haarla & Pepa Päivinen sekä Vivaldi & Wispilät feat. Didier Petit Taulumäen kirkossa täyttivät arvokkaan ympäristön herkillä ja vaivattoman tuntuisesti kehittyvillä äänimassoilla. Petitin vierailu Wispilöissä oli erittäin onnistunut veto ja soittajat nauttivat uudesta tilanteesta selvästi. Lauantain päiväkonsertissa taas Bol veti kuulijan monipuolisuudellaan uusille alueille - jazzin, rockin ja etnahtavan materiaalin synteesi toimi hienosti kaoottisten äänivallien ja kauniiden tonaalisten jaksojen vuorotellessa.

Klubibändipuolelta mahtavan energinen Carlos Barretto Trio pakotti jäämään kuuntelemaan enemmänkin. Yleisön seasta kuului Barretto trion soittaessa kommentteja kuten “halolla selkään” ja “jurpotkin diggaa tosta niiden energiasta”. Rujonkaunista modernistista jazzia siis…

Kävelykadun klubit olivat todella täynnä tänä vuonna, ja välillä näkö- ja kuvausyhteyden saaminen esiintyjiin oli välillä melkoisen työn takana. Tuloksia on kuitenkin nähtävillä jatsin saitilla. Suomijazz.comia kannattaa myös tarkkailla asiantuntevien arvostelujen ja kuvien toivossa.

Disclaimer: kirjoittaja on tapahtuman järjestäneen Jyzz ry:n toiminnassa jonkin verran mukana, joten ainakin omasta mielestä Summer Jazzin tarjonta on aina loistavaa ja ainutlaatuista.

Ylläksen kauniissa ja jylhissä maisemissa seitsemättä kertaa järjestetty Ylläs Jazz Blues tarjosi mukavan läpileikkauksen suomalaisen jazzin tämänhetkisistä kärkinimistä.

Festivaali oli kaikin puolin mukava kokemus. Jos hakemalla lähtee jotain negatiivista hakemaan, niin kiinnostavaa ohjelmistoa oli paljon, mutta aikaa niin vähän - monia kiinnostavia akteja oli pakko jättää väliin. Seuraavassa kuitenkin muutamia huomiota kairan keskeltä…

Perjantai

Maamme funk jazzin toivo Groove Convention tarjoili keitostaan Äkäshotellissa. Bändi soitti varsin aikaisin, alkaen klo 20. Hotellin suureen tanssisaliin olisi tuossa vaiheessa iltaa mahtunut ehkä enemmänkin yleisöä, mutta paikalla olleet saivat kuulla varmalla ja virtuoosimaisella otteella soitettua rytmimusiikkia.

Groove Convention toimii edelleen kuin kone - ehkä jopa niin, että pientä rosoisuutta olisi toivonyt mukaan inhimillisyyttä tuomaan. Hieno keikka joka tapauksessa - uuden Butter-levyn (joka julkaistiin festareila) biisit herättelivät ostohaluja…

Joona Toivanen Trio Hotelli Ylläskaltiossa vei tunnelmaa hieman seesteisempään muttei lainkaan vähemmän intensiivisempään suuntaan. Totutun tyylikästä pianojazzia - alttofonisti Henri Haapakoski oli vierailevana tähtenä ja hänen ilmeikäs soittonsa toikin esim. vanhaan tuttuun Kantele-biisiin oivallista lisää.

U-Street All Stars Ylläshuminassa oli ikään kuin jonkinasteinen kombinaatio kahdesta edellisestä. Bändin soitannassa kuului sekä jazzahtavia että groove-sävyjä. Mika Lassyn (t sax), Markus Holkon (a sax) ja Teemu Viinikaisen (gtr) yhteissoitto kuulosti omaperäiseltä ja tuoreelta.

Lauantai

Jazz Voices on Suomalaisessa konservatoriossa toimivan Voices-lauluryhmän jazzosasto. Bändin setti Seita-hotellissa oli varsin monipuolinen ulottuen harmonisesta umpijazz-laulannasta aina vapaaseen äänimaisemointiin. Toivottavasti ryhmä saa paljon keikkoja alle, niin lisääntyvän varmuuden myötä kuunteleva yleisö saisi vieläkin suuremman jazz-nautinnon.

Burn! Ylläshuminassa jatkeli Groove Conventionin viitoittamalla tiellä, tosin ehkä hieman vapaammin vellovassa ympäristössä. Manu Dunkelin sooloilu ilahdutti jälleen kerran - mutta mikäpä on vedellessä Levannon ja kumppaneiden alustaman tiukan kompin kanssa.

Huminassa jatkoi Joonatan Rautio Presence. Bändin ulosannissa oli jotain muista poikkeavaa positiivisessa mielessä. Basisti Ape Anttila analysoi illemmalla syyn mahdollisesti olevan oman ikääntymisensä mukanaan tuomassa erovaisuudessa soittaessa nuorten kavereiden kanssa. Tiedä hänestä, mutta silti Presencen keikka jäi mieleen pitkälle hiottuna ja monivivahteisena vetona. Bändi on aloittaa Jazz-liiton kiertueen 6.2. , joten sitä kannattanee käydä kuuntelemassa suosikkikeikkapaikallasi.

Mainio menomusaorkesteri Souldiers oli yksi lauantai-illan viimeisistä esiintyjistä. Aivan 100% naisedustukseen ei tällä kertaa päästy, koska mukana oli pari miestuuraajaa (jotka kuitenkin laulaja Johanna Förstin mukaan haluaisivat olla naisia :). Keikalla kuultiin eloisasti tulkittuna vanhaa mustaa discoa, soulia ja groovea. Bändi irroitti jäykähkön tuntuisen yleisön jopa tanssimaankin.

Sunnuntai

¡Otra Vez! soitti festivaalin päätöskonsertissa Ylläskaltiossa - hieno päätös hienolle festivaalille. Musiikissa ja sen tulkinnassa oli jälleen mahtava määrä nyansseja ja vivahteita.

Samalla kyydillä takaisin etelään matkannut orkesteri koekuuntelutti tulevan levyn materiaalia. Bussin vähemmän hifistä äänentoistosysteemistä huolimatta kuulosti siltä, että Otran tunteikas ja dynaaminen bändiklangi oli saatu menestyksekkäästi narulle.

Lopuksi Lähettämö kiittaa Ylläs Jazz & Bluesia hienosta festarista, Jyzz ry:tä kyydistä ja kämpästä, Juhaa oven avauksesta ja äänistä, ruotsin ja saksan opettajatarta toimivista kuljetuksista, Yöpuun henkilökuntaa maistuvasta poronkäristyksestä sekä Luigia ja Angelicaa hauskasta ajatusleikistä.