Kuvat: Jukka Perko, Arja-Leena Paavola
Pianisti Samuli Mikkosella oli kiireisen syksyn keskellä hetki aikaa paneutua Lähettämön musiikkiaiheisiin kysymyksiin.
Aluksi täytyy sanoa, että tuntuu vähän hassulta edes ottaa puheeksi yksittäisen muusikon edesottamukset, kun maailma horjahtelee uuden keskiajan partaalla. Ihmisestä löytyvä pahuus on uskomatonta ja pelottavaa, vaikkei siinä tietenkään ole mitään uutta.
Muusikkona ehkä toivoisi omalta pieneltä osaltaan toimivansa jonkinlaisena rakkauden ja hyvien fiilisten lähettiläänä. Kun siinä onnistuu, on saavuttanut yhden hienoimpia asioita musiikissa - omilla tahoillaan pienet ja puutteelliset, alhaisetkin ihmiset pystyvät yhdessä rakentamaan abstrakteista äänistä jotain myönteistä ja itseään suurempaa.
Onko piano ollut aina soittimesi, vai oletko soittanut muitakin instrumentteja?
Pianon kanssa hääräilyn aloitin heti, kun sellainen perheeseen hankittiin, olin silloin kolmivuotias. Soitin myös n. 8 vuotta viulua ja alttoviulua ja taisin olla aikamoinen murheenkryyni opettajille, kun en treenannut koskaan tarpeeksi.
Lauloin 80-luvulla lapsikuoro Vox Aureassa, sen kanssa tehtiin paljon keikkoja Keski-Eurooppaa myöten. Lisäksi olen soittanut puhaltimia, kuten itse tekemääni pukinsarvea ja nokkahuilua.
Keikalla käytän joissakin bändeissä syntetisaattoreita. Myös muita kosketinsoittimia on tullut soitettua, lähinnä studio-olosuhteissa. Myllärin Mikan levyllä soitan hanuria ja epävireistä spinettipianoa, ja pari viikkoa sitten Mikko Innasen radionauhalla soitin yhden biisin urkuharmoonilla.
Mitkä ovat tärkeimmät inspiraatiolähteesi musiikinteossa?
Musiikin tekemiseen on joskus todella voimakas tarve, ilman että hakee mitään inspiraatiota sen kummemmin. Tärkein inspiraationlähde on varmaan elämä itse kaikessa vaihtelevuudessaan. Myös kaikki hienot muusikot, joita kuulee ja joiden kanssa saa soittaa inspiroivat.
Miten jaat ajan opiskelun ja lukuisten projektiesi välillä? Vieläkö opiskelet Paavo Heinisen johdolla?
Ajankäytön kanssa on kyllä vähän vaikeaa. Kun johonkin projektiin keskittyy täysillä, on hankalaa hoitaa opiskelua siinä sivussa. Olen ollut välillä pois Sibelius-Akatemiasta muutamia lukukausia ja koittanut panostaa opiskeluun sitten taas.
Heinisen tunneilla en käy enää. Opiskelin tämän Suomen oloissa ainutlaatuisen modernistin johdolla kaksi ja puoli vuotta ja opin asioita, joita en usko kenenkään muun tässä maassa pystyvän opettamaan yhtä perinpohjaisesti.
Omat sävellyksesi sisältävät (nimiä myöten) paljon suomalaista kansallisromanttistyylistä mystiikkaa... Miten yleensä inspiroidut sävellystyöhön?
Olen varsin suomalainen ihminen, kiinnostuksen kohteeni ovat aika tavallisia, kuten kalastus ja luonnossa liikkuminen. Suomenkieliset biisin nimet toimivat, koska käyttämällä kieltä, jonka tuntee perin pohjin, pystyy ilmaisemaan niin paljon enemmän ja moniulotteisemmin. Oman kielen sanoihin on tarttunut vuosien varrella valtava määrä merkityksiä ja vivahteita.
Kansallisromantiikasta en oikein tiedä, se herättää sanana mielikuvia pinnallisesta ja hurmoshenkisestä kontaktista kansanperinteen kanssa. Uskon, että oma suomalaisuuteni on enemmän myötäsyntyistä, sille ei vaan voi mitään, ja miksi pitäisikään. Suomalainen ja suomensukuinen kulttuuri on ikivanha, ja sen uumenista löytyy paljon ammennettavaa.
Miten tästä eteenpäin? Onko suunnitelmissa uutta levyä tai uusia mielenkiintoisia projekteja?
Talven aikana on tarkoitus äänittää uusi oma levy. Siihen tulee Uffe Krokforsin ja Mika Kallion lisäksi puhaltajia mukaan, ja pyrin kirjoittamaan musiikkia yksilöille ja heidän ainutkertaiselle ilmaisulleen, ei vain vaikkapa "4 saksofonille ja pianotriolle". Pyrkimyksenä on siis saada kasaan porukka, jossa jokainen voi soittaa rohkeasti omalla persoonallisella soundillaan, mutta silti kokonaisuus on ehjä. Yritän myös laajentaa spektriä musiikillisen muodonnan suhteen.
Pari muuta levyä, joissa olen mukana, ilmestyy aivan lähiviikkoina. Toinen on Sakari Kukon levy "Virret - Spirituals from the North", jossa tutkimme aika vapaalta pohjalta vanhoja suomalaisia virsiä Sakarin, Uffen ja Mikan kanssa. Toinen on myös saksofonistin, Pekka Pylkkäsen levy "Opaque", joka koostuu Pekan sävellyksistä ja on luonteeltaan sähköisempi ja ehkä impressionistisempi.
· Samuli Mikkosen kotisivut: http://www.musicfinland.com/samulimikkonen/