Tuomo Dahlblom Trio (Dahlblom – gtr, Tero Tuovinen – bs, Hannu Leppänen – drs) musisoi lähes täydelle baarille syksyisenä torstai-iltana. Puolentoista tunnin setti koostui kokonaan trion omista teoksista. Olikin piristävää kuulla vaihtelua iänikuiselle Chameleon / Blue Bossa -linjalle…
Dahlblomin auton alle jääneen näköinen Gibson sai välillä tuta melko rankkaakin otetta. Omissa biiseissään Dahlblomin Scofieldille jonkun verran velkaa oleva sooloilu pääsi vakuuttavasti esille. Kompleksiset ja rujon kauniit sävelryöpyt tekivät lukuisissa modaalisissa jaksoissa hienoa jälkeä varsin tiukasti toimineen komppiryhmän kanssa. Muutamia epäpuhtauksia saattoi tosin kuulla, liekö yhteisharjoittelu jäänyt vähiin – biisit olivat kuitenkin varsin haastavia.
Kokonaisuudessaan keikka oli kuitenkin vaikuttava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun soittotekniset tai tyylilliset rajoitukset unohdetaan ja aletaan soittaa musaa. Dahlblomille soisi käyvän kuten yleisön joukosta kuullussa keskustelunpätkässä:
– Mikä biisi tää on? Joku standardi vai?
– Se on sen oma biisi – tulevaisuuden standardi!
Kyllä…