Varma kevään merkki Jyväskylässä eli XL:n keikka havaittiin Tanssisali Lutakossa äskettäin. Mukana oli myös Avanto-spektaakkeli. Avannon osuus oli varsin monivivahteinen – konemaailmallisen äänimaalailun saattoi keskeyttää tuonelan ölinää muistuttava versio Also Spracht Zarathustrasta, akustisella viululla soitettu Bach tai Stevie Ray Vaughanin riffi taustalooppina. Vierailevat tähdet Marzi Nyman, Pekka Kuusisto ja Tatu Ferchen huolehtivat siitä, että ainakin tarjonta pysyi monipuolisena. Avanto on perinteisesti jakanut yleisön mielipiteet kahtia, ja niin kävi tälläkin kertaa. Mielipiteet vaihtelivat painokelvottomasta suu vaahdossa hehkuttamiseen, mikä on tietenkin jo sinänsä positiivista. Thereminin soittoakin on aina kiva kuunnella, ja tässä jalossa taidossa alkaa Jarmo Saari varmaankin jo olla kansallista huipputasoa.
XL luotti omassa aktissaan ehkä hieman perinteisempiin keinoihin, kuten esimerkiksi selkeämpiin biiseihin… Bändihän on kautta aikojen miellyttänyt ainakin omaa korvaani nimenomaan taidokkailla ja loppuun asti hiotuilla sävellyksillä, ja tällä linjalla oli taas menty antoisasti eteenpäin. Myös valot ja hyvät soundit vetivät keikka-elämystä kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Tällä tiellä taitaa kuitenkin piillä myös vaara, että materiaali ei sinänsä herätä huikeita tuntoja, vaan jää tasapaksuhkoksi.
Siitä ei tosin ainakaan vielä ole pelkoa, sillä esimerkiksi Hitta någon att tycka om, Sir Real ja Surreal -biisit kuulostivat varsin tuoreilta ja innovatiivisilta. On jopa vaikea verrata uutta materiaalia mihinkään – siinäpä tunne jonka otan ilolla pitkästä aikaa vastaan.
XL:n webbisivuja muuten näköjään julkistellaan osoitteessa xlfinland.com.