Jopas on kiirettä pitänyt pari viikkoa, enkä ole edes ehtinyt kehua loistavaa yhdeksättä Summer Jazzia. Ihmiset tekivät taas ison työn, ja sekä ulkomaan- että kotimaaneläväesiintyjät tuntuivat viihtyvän pikku festivaaleillamme.
Valokuvauksen ohessa tuli taas kierrettyä kaikki keikat (tai, no, Maria Lundin jätin väliin), ja kuvia tuli otettua muutama muistikortillinen. Omaa korvaa miellyttämään nousi kuitenkin muutama akti ylitse muiden. Jazz Barissa soitti Sergio Bastos, jonka kuuntelemaan pakottava pehmeä lauluääni teki kuluneimmistakin brassistandardeista mukavaa kuunneltavaa. Bastoksen bändissä soitti myös erinomainen fonisti Raivo Tafenau, joka tässä kokoonpanossa pehmoili pyöreiden bossasävelmien keskellä. Tafenaun angstisempaa ja innovatiivisempaa puolta sai kuulla parissakin paikassa toisen alan miehen, klarinetisti Meelis Vindin kanssa.
Tafenaun ja Vindin yhteissoitto oli hyvin paljon sitä, mitä itse jazzin kuuntelulta haen: uutta luovaa, kehittyvää, vuorovaikutteista, virtuoosimaista. Kaksi puhaltajaa saivat vimmaisilla tulkinnoillaan minusta uuden fanin.
Epätodellista fiilista hieman toiselta laidalta sai aikaan Deep Purple -coverbändi Syvä Lohenpuna Bar 68:ssa, joka oli yksi uusista keikkapaikoistamme. Purplen musa upposi kansaan hienosti. Vaikea sanoa, kummat olivat asialleen enemmän omistautuneita – bändi vai yleisö – mutta voin kyllä sanoa, että kohtaamisesta tuli hurmioitunut. Sillä tavalla!
Kuvatuksia tapahtuneesta löytyy Jazzin saitilta. Lisäksi tehtiin Mellan ja Outschkan kanssa Jazzrytmeihin jälkipuffisivu, jonka voit tsekata etukäteen täältä.