Huippusään suosima Provinssirock järjestettiin Seinäjoella – kolme päivää laatubändejä, ja useat sieltä raskaammasta päästä.
Nightwish, 22-Pistepirkko, Stam1na ja The Flaming Sideburns pistivät kotimaisista esiintyjistä kunnolla pökköä pesään. Pirkkojen Keränen pisti monet kyyneliin viimeistään ensimmäisellä encore-biisillään, joka oli vanha Birdie-hitti mies ja kitara -tyylisesti esitettynä. Nightwish taas luotti maailman stadioneilla totuttuun isoon meininkiin tulenlieskoineen ja räjähteineen.
Stam1na taas on nuori mutta rutinoituneen varmasti soittava bändi. Vanhaa kunnon speed metal -riffittelyä ja leppoisia välispiikkejä viljellyt yhtye osoitti että lemiläinen näkökulma on nykyisin tärkeä osa Suomen metallisceneä. Harmi, että laulaja-kitaristi Hyrden venähtänyt selkä hillitsi hieman keikan fyysisyyttä! Pikaisia paranemisia vaan… Fleimarit Saarilavalla lauantai-iltana tosin olivat jo sitä puolta hienosti viljelleet – hieno bändi, hieno live-kokemus.
Brute force -osastolla Slipknot teki melkoisen vaikutuksen energiallaan. Aggressio (tai ”aggressio”, riippuu näkökulmasta) purkautui ulos periaatteessa aika peruspomppumetallina, mutta tapa jolla se esitettiin syötti monelle tomua! Mielestäni esim. Marilyn Manson jäi vähän taakse, joskin visuaalisena kokemuksena keikka oli hieno, mutta musiikkipuoli jätti aika vaisun olon.
Nine Inch Nailsin show saattoi olla festarin odotetuin – bändin Suomeen tuloa oli saatu odotella jo yli puolitoista vuosikymmentä, ja voi kyllä todeta, että Trent Reznor ja kumppanit eivät pettäneet. Reznor on maaginen ja intensiivinen lavaesiintyjä, jonka biiseiksi puetut synkät visiot vuoroin vangitsivat ja riehaannuttivat fanaattisen yleisön. Bändin laittaminen NYT-telttaan oli myös hyvä ratkaisu, sillä auringon valaisemalla päälavalla show’n olennaisena osana olleet valotaulut eivät olisi päässeet kunnolla toimimaan. Koko bändin historian ajalta koottu ohjelmisto villitsi pitkän linjan fanit, tarjoten samalla varmasti kiinnittymiskohtia uusille diggareille.
Paitsi musiikillisesti, kyseessä oli laadukas festivaali myös järjestelyjen puolesta. Provinssin yleisömäärä nousi yli 60 000:een, ja varsinkin lauantaina lähenneltiin yleisökattoa. Missään tätä ei juuri huomannut tungoksena tai tönimisenä, vaan pikemminkin hienona tunnelmana ja yhteisenä diggailuna. Provinssi oli loistava rockpuolen avaus jälleen yhdelle hienolle festarikesälle.