Kalenterista näkee, että kesä alkaa saapua ja festarijalka vipattaakin jo kovasti. Summer Jazzia odotellessa käväisin töissä Kumpulan kyläjuhlilla. Ohjelma oli mielenkiintoinen: lauantai-iltapäivänä esiintyi peräkkäin Acorn, The Flaming Sideburns ja Lentävä Siemen! Lisäksi lavalle pukkaa esim. Taneli Mäkelä, Sami Saari, Jonna Kosonen ja monet muut.
Esiintyjiä riitti kahdelle lavalle. Päivän ensimmäinen ja mutta onneksi ainoa pettymys iski heti alussa – Arvi Kemppi joutui peruuttamaan esiintymisensä. Jo kunnioitettavaan ikään ehtinyt laulaja oli sairastunut, eikä esiintymislupaa herunut. Pikku Kukka -yhtye oli ensimmäinen jota kuuntelin, ja bändin aurinkoinen poppis – josta vähän tuli Ultra Bra mieleen – sopi mukavasti kesäpäivään.
Oman kylän porukoita seurasi: Freukkarien tunteikas solisti Pekka Myllykoski esiintyi Oljenkorsi Small Bandin säestämänä. Bändikaveri Markus Raivion kera Myllykoski kävi läpi suosituimmat FME&J-hitit, tosin vähän mielestäni oudosti englantia ja suomea sekaisin laulaen. Anyway, homma groovasi letkeästi ja yleisö oli hyvin mukana. Kumpulan lapset esittivät seuraavana bändileirin satoa, jossa tyylejä riitti Nylon Beatistä Black Sabbathiin. Selvästi oli kuultavissa että taiteilijaelämä tulee Kumpulassa jatkumaan!
Alkaneen työvuoron takia missasin loput pikkulavan aktit, Telluksen Tulevaisuuden, Anneli Saariston ja Kylänmiehet Plays Lapinlahden linnut.
Työpaikallani päälavallakin onneksi alkoi tapahtua. Lava ja backline saatiin kasattua, ja ensimmäisenä lavalle hyppäsi Eero Raittinen. Ohjelmistonsa ei ehkä ollut maailman omaperäisin, mutta Raittinenhan veti vallan mainiosti 60-luvun kuolemattomia biisejä. Tulkinta vaikka The Whiter Shade of Palesta olisi hyvä opinkappale monelle coverbändille.
Christa Renwallia kuulin nyt ensi kertaa livenä – Acorn-bändi oli akustista kantrahtavaa folkkia, jossa Christan vokaalifiilistelyjä täydensi tyylikkäästi Antti Vuorenmaan dobro, Saku Mattilan akustinen kitarointi ja Kukka Lehdon viulismi.
Hieman vähemmän akustisesti rokkasi seuraavana The Flaming Sideburns. Vaikea sanoa erityisesti mitään, Fleimarit on Fleimarit vaikka räminää olikin vähemmän kuin normaalisti. Tiukan menon saa aikaan vähemmälläkin kun persoonat, biisit ja julkituonti toimivat.
Fleimareita seurasi Lentävä Siemen, joka suorastaan pakotti vanhat progehörhöt eturiviin. Alkuperäiskokoonpanoon verrattuna oli Anne-Mari Kähärä vaihtunut Tommi Lindelliin, mutta muuten Siemen oli liikkeellä kuten 18 vuotta sitten. Anssi Nykänen ja Pille Peltonen komppasivat tiukasti Vesa Anttilan (gtr), Jussi Liskin (keys) ja Lindellin osuuksia. Anttilan kantrijutut olivat aika maukkaan kuuloisia, kuten myös Lindellin soundihäröily ja Liskin syvällinen sovitustaju. Toivottavasti bändille tulee lisää keikkaa, ehdottomasti jäi mieleen halu kuulla lisää.
Nopsajalka oli allekirjoittaneelle mainio positiivinen ylläri – en tiennyt tyypistä etukäteen juuri mitään. Diggailin kuitenkin kovin kaverin ja DJ Svengalin hiphop/reggae -mixistä. Ja niin moni muukin, katselin että varmaan eläväisin meno yleisön joukossa vallitsi juuri tämän keikan aikana.
Työpuolella oli pientä hässäkkää valitettavasti juuri seuraavana esiintyneen Groovy Eldoradon aikana. Kyseessä on Alvar Gullichsenin monisäikeinen orkesteri joka sekoitteli kivan kuuloisesti afrokuubalaisia, latinahtavia, reggae- ym. rytmejä, mutta valitettavasti lipsahti hieman ohi. Toivottavasti tulisi uusi mahdollisuus joskus…
Monipuolisten esiintyjien ansiosta lavan edustalla ollut porukka vaihtui totaalisesti muutaman kerran illan ja iltapäivän aikana. Rock-teinit veti eteen Happoradio, jonka entree päivällä herätti pientä huvittuneisuutta porukoissa – bändin nightliner mahtui juuri ja juuri ajamaan kapeaa pyörätietä lavan viereen (bändi jatkoi Kumpulasta suoraan Kotkaan iltakeikalle, joten sinänsä ymmärrettävää sujuvan jatkon takia). Bändin jyrärock kuitenkin pisti silti faneihin mukavasti vipinää. Festarin kova-äänisin bändi olivat he ehdottomasti, ja kyllähän rokin tietysti jytistä pitääkin.
Päivän päätteeksi lavalle kokoontui Kumpulan kyläorkesteri, joka soitti monipuolisten solistiensa kera Jussi Liskin sovittamia iättömiä klassikoita. Tyylien kirjo oli aikamoinen ulottuen Taneli Mäkelän perinteisistä tangotulkinnoista Jonna Kososen rajuihin Whitesnake-vetoihin. Välissä Mikko Tohkanen tunnelmoi maukkaasti vanhan tanssimusiikin parissa ja Sami Saari soulin sykkeessä.
Päivän aikana kuulemma n. 15000 – 20000 ihmistä kävi osallistumassa eri tapahtumiin, ja tunnelma oli kaikin puolin letkeä. Parin vuoden päästä sitten taas uudelleen…