Soololevyn teko on monelle artistille kova paikka. Yksin soittaessa uppoaa helposti oman instrumentin kanssa kikkailuun ja hyvän musiikin teko unohtuu. Bändi ei olekaan soittamassa mukana, ja omasta päästä pitäisi pulputa kaikki ideat joiden mukaan musiikki kasvaa, joihin reagoidaan.
Loppuun asti intensiteettinsä säilyttävän soololevyn tekoon ei moni pysty – mutta Olavi Louhivuori pystyi. Reilun kolme varttia kestävä Inhale Exhale -levy on todella syvällisen hypnoottinen kokonaisuus. Louhivuori käyttää rumpuja, efektejä ja ääntelyä luodakseen vangitsevaa kudosta, jota kuunnellessa unohtaa kuuntelevansa ”vain” rumpuja ja perkussioita. Tunnelmat vaihtuvat ambientmaisista äänimaisemista etnisen perkussoinnin kautta urbaaneihin biitteihin, ja kokonaisuus vieläpä kuulostaa yhtenäiseltä.
Mieleen tulee usein muutaman vuoden takainen Olavin soolokeikka JKL Summer Jazzeilla Vaajakosken Wanhassa Voimalassa – sunnuntai-iltapäivän päätöskonsertti oli virtuoositeettiä kihisevä ja elävä tilaisuus, jossa suvantokohdatkin pitivät otteessaan. Samanlainen huikea kokonaisuus on Inhale Exhale – se on pakko kuunnella aina kokonaan ja kokea koko levyllinen kerralla.