Kaveri suositteli joku aika sitten jälleen kerran Frank Zapan tuotantoon tutustumista. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään. Z:n tuotantoa olen silloin tällöin kuunnellutkin vuosien aikana, mutta lopullinen ”aukeaminen” antaa edelleen odottaa itseään. Sen pohjalta mitä on tullut kuunneltua, tuntuu että Zapan suurin anti on sävellyspuolella, koukeroisissa rakenteissa ja teemoissa teemoissa, ennakkoluulottomuudessa ja musiikillisessa huumorissa. Kitaristinakin hän on aika vallaton, ei kaihda outoja jakoja tai sävelvalintoja.