Lahtikaupungin ylpeys Francine ehti olla kasassa 25 vuotta ennen kuin ehdin keikalleen.
Valitettavasti vain paikkana oli paikallinen sedula pahimpaan pikkujouluaikaan. Noin puolen tunnin jonotuksella pääsi kuitenkin sisälle, eikä lavan edustalla ollut varsin suurta ruuhkaa.
Olin kuullut bändiä kehuttavan hyvästä lavameiningistä, ja tottahan se oli. Triolla on hyvin tilaa heilua ja esitellä kontrabasso-akrobatiaa. Uusi rumpali Gargano oli nähdäkseni päässyt hyvin mukaan porukkaan – tosin en ole bändiä aktiivisesti seurannut, eikä ole hc-diggareiden vanha on parempi -asennetta tässä tapauksessa mukana.
Hyvää rokkia joka tapauksessa, ja bändin paahto toimi Londonin tunkkaisesta akustiikasta huolimatta.