Aijjettä, miten hyvää seuraa ja kaunista ilmaa olikin tarjolla sinä päivänä, kun olisi jo pitänyt lähteä Ilosaarirockiin. Katselin esiintyjälistaa, että nämähän on kyllä aika pitkälti nähty, ja näin saavuin Joensuuhun vasta sunnuntaiksi.
Festarin ja koko kaupungin tunnelma on paljon ylistetty eikä syyttä – jo kaupungilla, saati sitten festarialueella, törmää mahtaviin tyyppeihin musankuuntelun lomassa. Yksi heistä oli Rony Addadi, ainutlaatuisen hyvä Cyr wheel -taiteilija. TJEU!
Itse festarielämys alkoi Ellie Gouldingista, jolloin väkeä taisi olla eniten liikkeellä päälavan edessä. Kuulosti toimivalta popilta, mutten ole kohderyhmää. Hauska kuunnella silti! Ainakin hetken.
Opethia oli mukava kuunnella enimmäkseen Mikael Åkerfeldtin kyynisten ja itseironisten spiikkien takia. Ilmeisesti se oli normaalia, vaikka itselle tuli välillä olo, että kaverin olisi tehnyt enemmän mieli olla jossain muualla. Soitto toimi kuitenkin hyvin ja sellainen ihan kiva 8+-keikka se lopulta oli.
Alice in Chainsin keikka sitten oli jo yksin paikalle tulon arvoinen huikeassa intensiivisyydessään. Todella mahtava meno, kaikki tärkeimmät biisit setissä, ja Down in a Hole encorena. William Duvall on aivan kotonaan sekä uudessa että vanhassa materiaalissa, ja hyvä fiilis huokui ryhmästä koko keikan ajan. Bändi myös kuulosti todella mainiolta, festarikeikaksi soundit olivat tosi hyvät.
