Hartaasti odottamani Ville Valo & Agents -keikka toteutui viimein Tavastialla 18.4. Ja hieno ilta se olikin.
Kiertueen alun jälkeen oli tietysti sieltä täältä saanut kuulla hajanaisia huomioita Valon ja Agentsin yhteistyöstä, vaikka välttelinkin lukemasta ja kuuntelemasta niitä. Tästä keikasta halusin saada kaikki fiilikset ensin itse.
Tarkalleen kymmeneltä alkoi keikka, jossa bändi Esa Pulliaisen johdolla fiilisteli instrumentaalisesti parin biisin verran. Päästiin siis heti ihastelemaan bändin vaivattoman mestarillisen kuuloista yhteissoittoa. Muusikot hallitsevat omia tonttejan vähäeleisen virtuoottisesti ja elementit ovat loksahtaneet paikoileen aikoja sitten. Edes keikalla myöhemmin kuultu Paratiisi ei kuulostanut lainkaan k***npolttamalta, kuten monesti asiaan vähemmän perehtyneiden käsittelyssä käy. Kepa Kettunen – Kai Pulliainen -komppikaksikko todellakin osaa hommansa.
Kun E. Pulliainen spiikkasi sisään ”lupaavan nuorukaisen Meilahdesta”, koitti allekirjoittaneellekin ensi kerta nähdä Ville Valo livenä. Jotenkin ne HIM-vuodet vain menivät ohi, eikä tullut koskaan mentyä keikalle.
Valo tulkitsi vanhat Badding-kappaleet tyylikkäästi ja herkän hienotunteisesti, mutta yllätin itseni ajattelemasta, että loppujen lopuksi ei ottanut kovin suurta roolia illan kokonaisuudessa. Puolivälin paikkeilla soitettu instrumentaali-Valot antoi illan ehdottomasti suurimmat sävärit. Jos ajattelee iskelmämusiikin kontekstia ja siellä uransa tehneitä suuria tulkitsijoita, niin heihin verrattuna Ville Valo jättäytyi erittäin taustalle kappaleiden ulostuonnissa. Ehkä kyseessä oli hänen oma kunnioituksensa Baddingia kohtaan? Esimerkiksi Orpolapsi kiurun -biisissä Valo otti esityksen paljon enemmän omaan hallintaansa.
Tuo varmaankin oli se mitä orkesteri tavoittelikin, sillä en jaksa uskoa etteikö Valo olisi halutessaan voinut ottaa enemmän frontman-tyyppistä otetta, mutta silti jäin ratkaisua hieman ihmettelemään. En toki tunne asianosaisia enkä tiedä millaisten keskustelujen jälkeen tähän oli päädytty. Kun edellisen kerran kävin Agentsien Badding-keikalla Tavastialla 2016 (solistina Marko Haavisto ammentamassa Baddingin rokkaavammasta puolesta), pääsi keikan aikana helposti kävelemään lavan eteen – tällä kertaa markkinointi onnistui sen verran paremmin, että kaikki keikat loppuunmyytiin muutamassa hetkessä.
Esa Pulliainen sanoi jossain haastattelussa, että VV&A -levy sisälsi vanhoja Badding-hittejä, koska ”ne oli tarpeen esitellä uudelle sukupolvelle, joka ei niitä tunne.” Keikka oli kuitenkin niin hieno ja tunnelmallinen, että päällimmäisenä mieleen jäi, että tällä kokoonpanolla olisi voinut tuoda enemmän myös uusia kappaleita tai tulkintoja mukaan. Niin paljon kuin Valoista ja Paratiisista pidetäänkin, niin olisiko ne jo riittävän monta kertaa levytetty?
On kuitenkin niin, että kaihoisan iskelmärautalankatyylinsä Agents on kehittänyt jo niin täydellisyyttä hipovaksi, että siihen on jopa Ville Valon vaikea tuoda olennaista lisää. Ehkä jostain hieman tutkimattomalta maaperältä voisi löytyä yhteinen täysosuma?