Children of Bodom, Suomen metalliylpeys, genren määrittäjä, ryhmä virtuooseja soittamassa äärimetallia? Kavereiden ylisanat bändistä korvissa kaikuen astelin sateisessa joulukuun illassa Nordikselle.
Tämä ensimmäinen CoB-livekokemukseni olisi samalla viimeinen. Olo oli sangen ulkopuolinen, kun tunsin ennalta vain joitain biisejä ja jouduin enemmänkin tarkkailijan asemaan seuraamaan, mistä spiikeistä porukka innostui eniten.
Tämähän ei sinänsä haitannut. Keikka oli erittäin hieno ja bändi kuitenkin jotenkin tuttu vuosien varrelta, joten sain mahtavan greatest hits -annokseni ilman omia ennakko-odotuksia.
Bändin jäsenten väleistä oli kiirinyt erilaisia huhuja, joten koetin katsella miten lavakemia toimii. Täytyy tunnustaa, etten tiennyt etukäteen, että lavalla oli kitaristi Daniel Freyberg, jonka kanssa Alexi Laiho jatkaa. Parivaljakko soittelikin muutamat yhteisleadit särmästi ja hyvillä soundeilla. CoBin melodinen death metal sisältää paljon hyviä koukkuja ja itselle vieraatkin biisit oli hyvää metalliviihdettä.
Kosketinsoittaja Janne Wirmanin kanssa Laiho vietti eniten aikaa. Soolobattlet ja läpänheitto välispiikeissä toi lämminhenkistä fiilistä. Wirmanillä oli muutenkin aikaa pitää omaa show’ta niiden kappaleiden aikana, jossa ei ollut paljon kosketinosuuksia.
Basisti Henkka Seppälän ja rumpali Jaska Raatikaisen kanssa ei sen sijaan montaa katsetta vaihdettu. Raatikainen piti vielä lopussa oman kiitospuheensa sen jälkeen kun muut olivat poistuneet lavalta Laihon kiitosten jälkeen.
Luin jälkikäteen Internetistä, että settilista oli koostettu sisältämään vähintään yksi kappale jokaiselta levyltä. Tällä rakenteella keikka kuulosti mainiolta, materiaali sopivan vaihtelevaa ja lavalla oli ammattimaisesti toimiva, taitava bändi. Muutama möhellys kuului, mutta se vain lisäsi sopivasti inhimillisyyttä mukaan. Laiho on vimmainen soittaja, jonka uutta tuotantoa jään odottamaan suurella mielenkiinnolla.
Viimeiseltä keikalta hieman odotin jotenkin enemmän vanhojen muistelua tai kaveribändien fiittauksia, mutta enemmä CoB:in tyylistä taisikin olla lopettaa keikka ilman sen suurempia paatosteluja. Siitäkin huolimatta rumpali Raatikaisen oma puhe kesken poistumismusan oli hieno hetki. Kyllä tällaisen bändin lopettaminen muutamatkin muistopuheet ansaitsee.
Tsekkaa Jarmo Katilan hieno kuvagalleria keikasta Imperiumi.fi:ssä!
PS. Tsekkaa myös äänittäjävelho Anssi Kipon muistelot Something Wild -albumin sessioista.