Nyt wiguttaa! Wigwamin vanhat herrat pistivät peliin yli kaksi ja puoli tuntia aistikasta progea. Tabascon sali oli jälleen lähes täynnä… Jazz Barinkin kantaväestö oli raahautunut paikalle runsaslukuisena :)
Vasta puolen yön jälkeen keikan aloittaneessa Friend From the Fields -biisissä olin kuulevinani pientä hapuilua, mutta varsin pian keikka alkoi toimia ns. kybällä. Soundit olivat hyvät – teknisesti vaikeana keikkapaikkana joskus pidetty A-sali alkaa näköjään pikkuhiljaa olla äänimiehillä hanskassa.
Psykedeelisimmistä jaksoista vastasi Esa Kotilainen, jonka soolot olivat moogin juhlaa alusta loppuun. Ständi täristen mies pisti vanhojen biisien sooloihin melkoisia fiiliksiä.
Pekka Rechardtin soolot olivat enimmäkseen perinteisempiä rock-kitarismin suuntaan kallistuvia bluesrevityksiä, mutta hyvällä maulla ja raivolla vedettyjä.