Keväällä mietin, että Steve Vai on sellainen hahmo, jonka show täytyy aina silloin tällöin käydä katsastamassa. Tosin edellistä kerrastä ehti vierähtää muutama tovi, se taisi olla Tavastialla v. 2000…
Tällä kertaa bändinä oli Dave Weiner (g, kb), Philip Bynoe (b) ja Jeremy Colson (d). Parissa biisissä joku teknikoista kävi vielä täydentämässä akkarilla. Keikka oli osoitus siitä, miten hieno muusikkous kantaa yli teknisten ongelmien. Steve Vain intohimoinen soittotyyli tuli vastustamattomasti tärykalvoille.
Viime vuosina on ollut ilo nähdä monia visuaalisesti hienoja keikkoja (esim. David Gilmour, Sigur Rós, Nine Inch Nails…), että pisti oikein silmään tätä Vain tuotantoa vaivannut amatöörimäisyys. Taustalla oli yksi liian pieni screeni, jossa pyöriteltiin 90-luvun tyylistä ATK-grafiikkaa, Vai-logoa ja vanhoja videoita. Törkeimmältä Oudoimmalta näytti kuvassa oleva The Audience is Listening – screenillä sekasotku jossa levynkannen päällä pyöri biisin video, jonka päälle Dream Theaterin John Petrucci oli editoitu lähettämään terveisiä ja hoitamaan tilutusbattle-velvollisuutensa. Kun tätä vielä edelsi keikan alun pahat ongelmat kitaroiden, efektien ja PA-laitteiston kanssa, jäi teknisestä suorituksesta aika vaivaannuttava muistijälki. Todella harmi, että hyvä musa joutui moisista kärsimään.
Kaikesta vaivalloisuudesta huolimatta soittopuoli oli mahtavaa kuultavaa. Vain hienot sävellykset ja soiton virtuoosisuus ei varmaan enää ole kenellekään uusi asia. Henk. koht. olin tyytyväinen lavamaneerien vähemmästä suunnitelmallisuudesta, jota on joskus ollut kiusallista seurata. Erittäin hieno keikka lopulta oli, ja Passion & Warfare -albumi soi mehukkaasti livenäkin.
Täytyy vain toivoa, että loppukiertue sujuisi paremmin, ja seuraavalla rundilla tuotanto-asiatkin toimisi luotettavammin.