Oli aivan mahtavaa, että Iisalmen festareilla vieraillut John Scofield saatiin myös pääkaupunkiin keikalle. Kysyntääkin keikalle selvästi oli, ja jo tuntia ennen keikkaa kiemurteli jono ovelta Hämeentielle asti.
Scofield on tietenkin yksi modernin jazzkitaran suuruuksista, soittaja jonka tunnistaa ensimmäisestä nuotista, äänenkuljetuksen mestari ja monenlaisten groovaavien kokoonpanojen mehukkaasti fraseeraava solisti. Kuinka hän lähestyisi tilannetta ilman bändiä ja rytmisektiota?
Keikan lähtö parin ensimmäisen kappaleen aikana oli varovaisen inhimillinen. Komppiapua löytyi looperpedaalista, jonne Sco soitteli taustoja vaihtelevin lopputuloksin: pakko sanoa, että pari jaksoa kuulosti niin karulta, että mietin, tuliko nyt painettua oikeaa poljinta.
Mutta mitäpä siitä – keikan edetessä Scofieldin mestarillisuus nousi esiin. Soittoon tuli lämmintä rouheutta, riskinottoa ja hyvästä soundista nautiskelua. Bendaukset noin paksulla kielisetillä jäisivät monelta tekemättä, ja itseironiset spiikit toivat tilanteeseen leppoisuutta. Omasta elämästä mukaan heitetyt anekdootit antoivat biisivalinnoille hienoa merkityksellisyyttä.
Jazzeimmissa kappaleissa Scofield oli huikea. Erittäin kaunis tulkinta There Will Never Be Another Yousta jäi mieleen. Puhelaulu-tyyppisesti toimitetut osuudet toimivat hauskoina introina tuleville sooloiluille, välillä rauhallisempaa tunnelmaa saatiin roots-henkisillä tulkinnoilla Danny Boysta ja Blowin’ in the Windistä.
Uran edetessa Scofieldin soittoon on tullut roimasti lisää jonkinlaista lämminhenkisyyttä, jonka ilolla vastaanotin. Hieno ilta kitaramusiikin parissa!
PS. Keikalla oli kuvauskielto, joten nappasin otokseni viritystuokiosta ennen alkua.